Syksyn edetessä alkaa pikkuhiljaa hiipimään mieleen autoilunkin kannalta ehkäpä haastavin vuodenaika – kirouksemme, tuo pitkä talvi. Vaikka monena vuotena saakin miettiä, että onkohan se kuitenkaan tarpeeksi pitkä, kun se tulee yllätyksenä isolle osaa ihmisistä. Etelä-Suomen talven muuttuminen vähän keski-eurooppalaisemmaksi on tietenkin vaikuttanut autoiluunkin.

Talvirenkaiden valinnan vaikeus

Pian tulee jälleen talvirenkaitten valinnan aika. Perinteiset nastarenkaat alkavat olla aika mennyttä tavaraa eteläisimmissä kunnissa. Toisaalta vähäluminen talvi tekee talviautoilusta vähän raskaampaa, kun ympärillä lepää vaan mustaa maata, joka ei heijasta valoa kuten lumi. Sulat tiet luovat turvallisuuden tunnetta, mikä saa vähän pidemmänkin matkan taittumaan mukavasti. Sulat tiet luovat myös oman petollisuuden mustan jään muodossa.

Talviautoilu Lapissa

Pohjoinen Suomi on onneksi pitänyt pintansa perinteisessä talviautoilussa. Keskellä hankia saa matkaa taittaa ja jos sattuu joutumaan korjaushommiin kesken kaiken niin parempi kaivaa kelkkahaalarit esiin. Melkeinpä kaikkien autostaan vähän välittävien onneksi pohjoisessa teiden suolaaminen on vähän vähäisempää kuin etelässä. Jos ilmat lämpenevät, niin onhan se valitettavaa, että suolan käyttöä joudutaan sielläkin lisäämää.

Talviset ja pimeät yöt luovat omaa hohtoa Lapissa autoiluun. Pimeällä, kun hankien takaa kurkistavista puista ei tunnu ottavan selvää, onko se kuusi vai poro-Aslak joka sieltä kurkistaa. Pieni toivo mielessä, ettei kuitenkaan olisi porot tulossa tiesuolan perään. Täysikuu on hyvä ystävä Lapin lumisilla teillä. Kuun valo pystyy kummasti valaisemaan erämaan kapeaa, mutkaista tietä.

Teiden suolaamisen edut ja haitat

Teiden suolaaminen on vuosikausia ollut monen inhokki mutta myös suosikki. Perusteluitahan asialle on löytynyt. Suurin syyhän suolaukseen on teiden liukkaus. 2007-2008 tehtyyn tutkimukseen perustuen suurin syy talvella auto-onnettomuuksiin on ollut teiden liukkaus. Syyttäviä sormia on heilunut ja on kysytty, onko esimerkiksi ennen lumisateita järkeä suolata. Kyseinen toimenpide perustuu siihen, että se estää lumen tarttumisen tienpintaan ja estää isompien polanteiden syntymistä.

Toinen asia, joka herättää kysymyksiä, on ollut miksi paukkupakkasillakin pitää suolata? Se tuntuu hullulta, kun normaalisti suolaus on leutojen kelien hommaa. Syy siihen on se, ettei syntyisi pakkasliukkautta. Tällöinhän muutenkin suolaus kohdistuu erikoisempiin paikkoihin, kuten kaupunkien risteyksiin.

Kaliumformiaattia on pidetty suolan korvaajana, jonka etuna on haitattomuus pohjavesille. Aine hajoaa mikrobiologisesti hiilidioksidiksi ja vedeksi ennen kulkeutumista pohjavesiin. Huonona puolena on se, että kaliumformiaatti maksaa karkeasti kymmenen kertaa perinteistä tiesuolaa enemmän. Pitkän pennin siitä joutuisi siis maksamaan, jos suola korvattaisiin kokonaan. Aine ei myöskään sovellu polanteiden poistamiseen.

Muita talviautoilun haasteita ja rikkauksia

Voikohan talviautoilussa sitten oikeasti puhuakaan iloisista puolista? Sekin voi tietenkin tuntua hankalalta, kun sitä viiden sentin lumikerrosta harjaa räntäsateessa auton päältä ilman lapasia. Lopulta sen alta löytää kahden sentin jääkerroksen. Kukaan ei voi kyllä sitä kieltää, että kyllä sitten taas on ihan hyvä fiilis, kun ajelee tundran läpi aurinkoisena talvipäivänä.

Tietyllä tapaa haluaisi tässäkin kohtaa sanoa, että koetetaan nähdä vuodenaikamme rikkautena. Niin kuin vanha kansa sanoo, asia ratkeaa pukeutumalla ja vähän maalaisjärkeä käyttämällä. Kukaanhan ei ennustaja ole, joten yllätyksiä tulee eikä niille voi mitään. Toisaalta haluaisin kyllä tavata sen henkilön, joka ennustaa täsmällisen sään, sen takia, että saisin tietää onkohan tulossa hyvä päivä autoilla. Taitaisipa sekin taito mennä muuhun tarkoitukseen.